Syyskuinen viileä keli, poikien urheilukerho ja uunissa padassa lähikaupasta löydetty ruotsalainen luomukana. Takaisin tullessa tehtiin risotto. Siitä ei sitten sunnuntailounas enää parane.

Kyllä se niin on, että ohjelmoitava uuni ja Staubin pata ovat kyllä ehdoton yhdistelmä viikonlopun vapaa-ajalle ja herkuttelulle. Helppoa, helppoa, helppoa ja ah, niin maukasta.

Lisukkeeksi kiskoin loputkin miniporkkanat kukkamaasta - kypsäksi vähässä vedessä ja lopuksi voita sekaan. Nam!

Patakanaa

Ota kokonainen broileri. Kuumenna padan pohjalla oliiviöljyä ja nokare voita. Laita pekonia ja sipulia tirisemään. Kun pekoni on rapeaa ja sipuli pehmennyt, ota ne pois padasta ja ruskista kana joka puolelta. Nosta kanakin pois padasta ja kaada pohjalle 1,5 dl valkoviiniä. Kaavi pohjasta kaikki makuaineet mukaan. Lisää puoli pakettia silputtuja herkkusieniä ja siitakesieniä, timjamia ja kokonaisia valkosipulinkynsiä. Lisää kana, hiukan vettä ja laita kansi päällä uuniin puoleksitoista tunniksi 200 asteeseen. 20 minuuttia ennen loppua, siivuta luomusitruuna ja laita mukaan pataan.

Tarjoile risoton kera

Pekoni - sieni- hernerisottoa

Huom. hanki ehdottomasti Carnaroli tai Arborio -riisiä. Ainakin pääkaupunkiseudun City Marketeista on alkanut löytyä jo ihan oikeita riisejä. Risellat ja Uncle Ben'sit ovat ihan yhtä tyhjän kanssa, vaikka laatikon kyljessä risotto-lukisikin.

Sulata nokare voita kattilan pohjalla ja lisää loraus oliiviöljyä. Ruskista pekonia ja pehmennä sipulisilppua hetken aikaa. Lisää pakasteherneitä ja kanapadasta pakettiin jääneet sienet.  Lisää pari desiä riisiä ja sekoita hyvin. Kaada joukkoon runsas desi valkoviiniä ja anna viinin höyrystyä sekoittamalla hyvin. Lisää kuumaa kanalientä pari kauhallista ja sekoita. Anna imeytyä riisiin ja toista operaatio, kunnes riisi on pehmeää ja löysän puuron mallista. Lisää iso kasa parmesaania ja ripottele sitä vielä lautasellakin annoksen päälle.

No tietenkin etanoita ! Ainakin meillä. Ravut eivät kelvanneet, mutta etanat olivat kuulemma herkkua... valkosipuli-persiljavoilla tietenkin.

Ranskasta ostin kotiin myöskin Staubin ison padan ja se on poltellut laatikossa jo jonkun aikaa. Tänään sitten piti sitä kokeilla kanan koipi-reisipaloilla, mutta niitä ei sitten löytynytkään lähikaupasta marinoimattomina. Siispä rintafileitä kehiin, vaikka suuren padan käyttö tuntuikin tosiaan vähän, no, suureelliselta.

Lopputuloksena oli kuitenkin aivan mahtavan makuista ja mehevää kanaa. Taitaa padalle löytyä käyttöä tulevaisuudessakin.

Viismaustekanaa riisin seuraksi

Ruskista kanan rintafileitä (tai koipi-reisipaloja) pannun pohjalla. Ripottele päälle hienonnettua valkosipulia tai kuivattua valkosipulia myllystä. Sekoittele hetki ja lisää iso loraus soijakastiketta sekä juoksevaa hunajaa. Ripottele pinnalle kiinalaista viismaustetta ja sekoita kanapaloja niin, että ne ovat kauttaaltaan maustekastikkeen peitossa. Laita kansi päälle ja anna muhia pari minuuttia. Lorauta kuumaa vettä padan pohja peittoon, laita kansi kiinni ja anna kypsyä noin 20min. Ripottele viimeiseksi joukkoon kevätsipulia.

Tarjoile raikkaan salaatin ja basmatiriisin kera.

Näin oransseja kurpitsoita löytyy jo pihalta. Kuukautta aikaisemmassa kuin viime vuonna ! Aika pieniä ovat - ilmeisesti kuuma ja kuiva kesä aiheutti sen, että kokoa ei kastelusta huolimatta oikein kertynyt, mutta ainakin ehtinevät kypsymään ennen pakkasia :-)

Hauskan näköisiäkin ovat, mutta piha näyttää tosi hoitamattomalta, kun ei kurpitsanurmikkoa oikein pääse leikkaamaan.

Meillä isäntä on synttärikakkunsa suhteen sieltä helpoimmasta päästä. Lohivoileipäkakku ja herra on tyytyväinen. Täytyy sanoa, että kolmen viikonlopun kermakakkuputken jälkeen olen minäkin. Kermakakkua ei tee mieli enää yhtään... 

Nuorimmaisen synttärikakut sain hyvin tänne blogiinkin, mutta mummille ja pappalle tehty kinuskikakku odottaa kuvina edelleen puhelimessa. Kamera unohtui tietenkin kotiin, joten vain kännykkäkuva on tarjolla ja sekin vasta sitten kun saan työkoneen kautta siirrettyä kotikoneelle. Sen vaan voin sanoa, että täytteenä punaherukkahillo ja kinuskikermavaahto sekä päällä kinuskikastike ja kermavaahto olivat kyllä taivaallinen yhdistelmä. Ihan yhtä hyvää kuin valkosuklaatäyte ja marsipaani, joihin kahden viikon kakkumässäilyn jälkeen ehdin jo hieman kyllästyä.

Mutta tässä siis isännän synttärikakku. Aika lailla samanlainen kuin viime vuonna. Mitä nyt käytin loimulohta lämminsavulohen tilalla ja laitoin sinappia sitruunan sijaan yhteen väleistä.

Munakas on ihan aliarvostettu ruoka. Eri tavalla maustamalla siitä saa vaihtelevaa ja herkullista, sekä vielä ihan terveellistäkin ruokaa. Ja mikä parasta, ruoka syntyy nopeasti.

Tänään innostuin kesän jälkeen lähtemään jumppaan ja sieltä palattuani oli tietysti kiljuva nälkä. Ruokaa piti saada pöytään ja nopeasti !

Siispä ensimmäiseksi muutama kirsikkatomaatin puolikas pannuun lämpiämään kasvisöljy tilkan kanssa. Sitten päälle pari kananmunaa kevyesti vatkattuna ja sekaisin tuoreiden herneiden, muutaman silputun mintunlehden, suolan ja pippurin kanssa.  Lopuksi sitten vielä fetaa murusina ja kansi päälle.

Oikeaoppisestihan munakasta kai pitäisi vähän paahtaa jossain grillivastuksen alla, mutta minulle kelpaa ihan näin - ja ainahan sen voi taittaa kahtia, jos haluaa ruskeaa paistopintaa päälle.

Tärkeä onnistumisen edellytys on hyväkuntoinen pannu tarttumattomalla pinnalla. Minä yritän pikkupannuani varjella kaikelta muulta kokkaamiselta kuin munakkailta. Tarttuvalla pannulla ei munakkaasta tule muuta kuin palanutta kokkelia.

Jos haluaa kalaisampaa munakasta niin ohje tonnikalamunakkaaseen sardellivoilla löytyy täältä.

Siis "Feel Good Food" - lehden mukaan juustoiset yrttimuffinssit, mutta minusta nämä kyllä enemmänkin muistuttavat vain jotain kokkareita. Ihan hyviä kuitenkin.

200g Musta Leima-emmentalia raastetuna

1 pieni sipuli silputtuna

timjamia ja persiljaa silputtuna (tai muita käsillä olevia yrttejä)

runsas 1 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

175g korppujauhoja

2 tl vanhan ajan Dijon sinappia

4 kananmunaa vatkattuna

50g voita sulatettuna

5 rkl maitoa

Kuumenna uuni 190 asteeseen. Voitele muffinssivuoka. Minä laitoin silikoniseen Tupperwaren mini"kokkare"vuokaan, joten en edes voidellut.

Sekoita aineet keskenään ja lisää suolaa ja pippuria. Laita muffinssivuokaan ja kypsennä koosta riippuen 15-25 min kunnes ne ovat kullanvärisiä ja kimmoisia. Anna jäähtyä.

Tämä onkin ainoa leipomus, joka  päivän ukkosenilmalla onnistui edes sinnepäin. Leipä meni pannukakkuosastolle ja muffinssit käyttäytyivät todella oudosta. Voi ei tainnut ukkosen jyristessä sekoittua kunnolla taikinaan. Ensin oli uunissa räjähtämäisillään olevia palloja...

jotka sitten laskivat totaalisiksi kraattereiksi. Näissä ei ollut enää mitään syömistä, eikä varsinkaan vieraille tarjottavaa... Aina välillä siis näinkin.

Nuorimmaisen 6v-synttärit vietettiin suvun voimin tänään. Kiitokset vaan kaikille ihanista lahjoista - Bakuganit ovat tosi kova sana :-) Vielä ei äiti ole antanut lupaa ottaa potkulautaa sänkyyn.

Lisäksi sain puoli ämpärillistä mustaherukoita - KIITOS- pakkasessa on nyt muutama purkki syksyn ja talven herkuttelua varten ja jääkaapissa huomisaamua varten kulhollinen. Kävin jo ostamassa maitorahkaakin.

Niin, ja se jalkapallokakku - siitä piti tulla ihan samanlainen kuin edellisestä, mutta kostean sään vuoksi oli marsipaani suhteellisen hankalaa kaulittavaa... Siispä reunoja siistittiin vähän Vispi-vaahdolla (vaniljakreemijauheella terästetyllä), joka sekin meinasi valahtaa lötköksi ennen aikojaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin - ja on tuosta ukkosen synkästä säästä jotain iloakin -  Eivät kaikki marsipaanirypyt osuneet vieraiden silmiin ;-)

Koristeet matkustivat seuraavan jalkapalloilijan synttäreille, jollei hänen äidilleen sitten iske inspiraatio toisenlaisesta kakusta - tsemppiä koristeluun ! Toivottavasti ilma suosii leipojaa vähän paremmin kuin tänään. Täytyykin tännekin laittaa kuvia siitä, miten muffinssienkin kanssa voi käydä  - Oli muuten vimeinen kerta, kun yritän leipoa ukkosenilmalla...

Englannista tarttui mukaan jalkapalloaiheisia kakunkoristeita, joten niitähän sitten piti tietysti käyttää pienen jalkapalloilijan synttärikakkuun. Lapset eivät oikein innostuneet marsipaanipäällysteestä, mutta miehen ehdottamaa voikreemiä en lähtenyt edes yrittämään. Olisi varmaan ollut lits-läts-sulana toisesta päästä jo ennen kuin päällystämisessä pääsen kakun toiseen reunaan.

Kakunpohjassa hitunen kaakaojauhetta mausteena. Täytteenä punaherukkahilloa ja valkosuklaaganachella maustettua Vispi-vaahtoa tummilla suklaamuruilla. Minun makuuni tämä kakku sopii tosi hyvin. Marsipaani tasoittaa valkosuklaan makeutta mukavasti ja punaherukkahillosta tulee kirpakkaa vastapainoa. Makuasia tietenkin - lapsistakin osa söi ja osa vaan maistoi :-)

Minä jo mietin, että saadaanko tänä vuonna ollenkaan Halloween-lyhtyjä, keitosta ja muffinsseista puhumattakaan. Lomamatkan aikana olivat kurpitsatkin kuitenkin innostuneet kasvamaan ja nyt näitä alkuja löytyy jo useampia. Toivoa siis on.

Lisää pihaihmettelyä...