Tuossa jokin aika sitten kehuskelin oppineeni marengin salat ja ajattelinkin, että tästä se alkaa  - aina takataskussa helppo ja herkullinen jälkiruoka. Ei olisi kannattanut kehuskella.

Tässä männä viikolla mies oli luvannut kokata työtiimilleen ja kyseli, että saisiko vaimo nyt sitten aikaiseksi niin kuuluisia marenkejaan. Minähän tietysti lupasin ja aloin tekemään. Onneksi olin kaukaa viisas ja aloitin ajoissa.

Ensimmäisen satsin tein sillä kuumennettavalla reseptillä, jolla uutena vuotena herkuteltiin. No, siinä miehen kanssa juteltaessa sitten onnistuin polttamaan valkuaiset ja sokerin pohjaan. Selkeästi oma vika, joten ei kun uusi erä työn alle.

Toisen kerran kaikki näytti menevän ok, mutta... uunissa marengit lähinnä ruskistuivat ja lätsähtivät. Syytin väsymystä ja painelin pehkuihin.

Kolmas kertaa toden sanoo, eikös vain ? Vaihdoin reseptiä ja tein ilman kuumennusta. Taas näytti lupaavalta, mutta, mutta... uunista ilmestyivät enemmän tai vähemmän lätsähtäneet ja taas kerran ruskean pinnan saaneet marengit. "Varmastikin huono erä munia", mutisin. Munat kun olivat samasta kennosta kuin edellisessä erässä.

Itsetunto ei antanut periksi luovuttaa, joten uudet munat ja uusi erä yleiskoneeseen. Ja kas, upean näköinen marenkimassa oli kulhossa huolellisen vatkauksen jälkeen. Uunista tulivat ulos näistä eristä parhaimmat, mutta silti tarjoilukelvottomat marengit. Alapelti lätsähti ja sisus jäi ihan liian pehmeäksi.

Siinä kohtaa luovutin. Mies osti marenkinsa kaupasta. Minä jäin kotiin keräämään ylpeyteni palasia kokoon.

Missä ihmeessä voi olla vika ? Mahdollisista syistä päädyin tietysti siihen kaikkein lohdullisimpaan - kiireisen työprojektin paineiden alla stressaantuneesta ihmisestä lähtee negatiivista energiaa, joka lätsäyttää marengit ja muutenkin saa ne epäonnistumaan.

Näinhän se on, eikös vaan ?

Ja mitä tekee stressaantunut nainen, kun keittiöstä löytyy 20 munan edestä marenkeja, joita ei kehtaa vieraille näyttää ? No, syö ne tietysti...

Jugurttia, marenkipaloja, lemon curdia ja mustia viinimarjoja. Nam!

Asiaa miettiville vielä tiedoksi : miehen päivällinen meni ihan nappiin - empenadas piirakat maistuivat, risotto oli ihanan kermaista ja appelsiinikana herätti ihastusta. Juustojen ja viinin yhdistelmä oli onnistunut ja kaupan marengit kermavaahdon ja kiivipalojen kera... no, menivät kaupaksi :-)