Uutta vuokaa piti tietysti päästä kokeilemaan, varsinkin kun hyvä ystävä saapui lasten kanssa hylättyjen vaimojen klubin tapaamiseen (miehet taas työmatkalla) samana päivänä, kun ihana tyttärensä täytti neljä vuotta. Kerrankin pääsisin tekemään jotain vaaleanpunaista.

No, sunnuntaina sitten ryhdyin tuumasta toimeen ja tein Nigellan piimäkakun ohjeella pohjan (se kun kuulemma muokkaantuu vuokaan kuin vuokaan from "How to Be a Domestic Goddess"). Lisämausteeksi laitoin pari lusikallista appelsiininkukkavettä, joka antoikin taikinaan ihanan säväyksen. Maku siis tuntui osuvan ainakin tuoksun perusteella kohdalleen, mutta... se koko. Ohjeessa luki tarvittava taikinan määrä amerikkalaisilla mitoilla, enkä tietenkään jaksanut ruveta kääntämään mittoja. Olisi pitänyt. Taikina nimittäin täytti juuri ja juuri puolet vuoasta. Ei siinä sitten muu auttanut kuin pikaiseen sekoittaa vielä toinen mokoma.

Tätä ennen jo olin melkein itkua vääntäen taistellut vuoan nipsujen kanssa. Niillähän kiinnitetään puolikkaat toisiinsa ja ymmärrän, että niiden pitää olla tiukkoja, mutta että saa sormet valkoisina vääntää eikä siltikään saa niitä mihinkään - sitä en oikein osannut odottaa. Joko raskaus on vienyt viimeisetkin voimat tai sitten tätä vuokaa on tarkoitus käyttää vain miehisten voimien läsnäollessa. Minä ainakin huolehdin seuraavalla kerralla siitä, että muskelimies on paikalla tekemänsä osansa...

Uuniin laittokaan ei tietysti mennyt ihan kuin tv:n keittiöohjelmissa. Vuoka olikin niin korkea, että ainoa tapa saada se mahtumaan uuniin oli laittaa se pohjalle.

No, loppujen lopuksi sitten saatiin hyvin kypsynyt kakku pois uunista ja se jopa irtosi vuoasta ihan nätisti. Mitä nyt lämmönjohdin oli kakun sisällä ollut hiukan vinossa, jolloin etupuolelle jäi pieni kohta liian ohutta kakkua (lue reikä).

Suunnittelemattomalla ja pikaisella koristelulla siitä tuli tällainen, pieni nalleprinsessa.

 

Maut olivat kyllä kohdallaan. Piimäkakkupohja appelsiininkukkavedellä maustettuna sopi kivan raikkaana mansikkatomusokerilla terästetyn Vispin kaveriksi. Sisällä kun oli vielä kuorrutekermaa M&Ms karkkeihin sekoitettuna. Hyvin kelpasi jopa meidän kakkukrantulle esikoiselle.

Tätä siis tehdään joskus taas uudestaan, jos ei ristiäisiin niin onhan niitä 1v ja 2v synttäreitäkin kaiketi tulossa. Koristelu pitää tietysti suunnitella paremmin pohjakermoineen jne, mutta ainakin tuli muutama niksi opittua itse nallen teossa ja tarvittavat taikinamäärätkin kirjattua muistiin. En vaan vieläkään voi uskoa, että vuoka veti kevyesti 6 munan taikinan. Ja silloin vielä jätin tyhjäksi sen lämmönjohtimen sisustan täytettä varten...