Esikoinen on aina ollut aamuvirkku. Nykyisinkin herätys on yleensä viimeistään aamukuudelta. Siispä me istumme usein aamulla keittiön pöydän vieressä aamuteellä, kun muut vielä nukkuvat. Hyvä aika yhteiselle keskusteluhetkelle.

Tässä eräänä aamuna poika ilmoitti tekevänsä nyt itse voileipänsä ja aloitti keskittyneen paahtoleivän voitelun.
"Äiti, tästä tulee hieno. Minä olenkin Jamie Oliver. Hänellä on hyviä reseptejä ja laittaa kauniisti lautaselle"
Äiti nyökyttelee tyytyväisenä ja kehuu, että aikas hyvin tehty. Hetki hiljaisuutta ja makkaran asettelua tarkalle rullalle keskelle leipää.

"Äiti, sä voit olla mun assistentti. Sun nimi on .... Nigella"

2063462.jpg