Ai, että mihin ? No marenkien tekoon tietysti.

Minä kun tunnetusti olen noita "kaikki valmiiksi heti"-tyyppejä niin en ole marengeissa onnistunut koskaan - tähän saakka. Luettuani Rachel Allenin  "Bake"-kirjaa ja katsottuani samaista jaksoa telkkarissa, minä vihdoin ja viimein ymmärsin, että avainsana marenkien teossa on kärsivällisyys. Ihan oikeasti pitää antaa koneen vatkata kauemmin kuin minuutin verran - ihan siihen saakka kunnes tuloksena on jäykkää ja kiiltävää massaa.

Seuraava kärsivällisyyttä vaativa vaihe on sitten se uuni. Parhaiten totesin tämän toimivan, kun jätin marengit yöksi sammutettuun uuniin (30min peruskypsennyksen jälkeen) . Lopputuloksena juuri niin rapeita ja herkullisia marenkeja kuin leipomosta ostettuina.

Jostain blogista (jota yritin epätoivoisesti löytää uudelleen, mutten sinä onnistunut) bongasin ajatukseksi myös mansikkatomusokerin käytön. Siispä - 4 valkuaista, ripaus suolaa, puoli pakettia mansikkatomusokeria ja muutama ruokalusikalinen tavallista sokeria toivat lopputulokseksi vienosti vaaleanpunaisia ja mansikalle maistuvia marenkeja.

Sekoitin ensin valkuaiset ja annoin koneen pyöriä kunnes vaahto oli sellaista pehmeää ja höhhöistä. Sitten vaan lisäsin vähitellen sokeria ja annoin vatkata, vatkata ja vielä vähän vatkata. Aina siihen asti, kunnes massa oli jo suht kiinteää ja ihanan kiiltävää.

Pursottelin kasoja leivinpaperille ja laitoin uuniin (140 asteseen) 30min ajaksi (kiertoilmalla, kun peltejäkin oli pari). Ja sitten vaan sammutin uunin ja menin nukkumaan.