Melkein hävettää... ruokaa on syöty, reseptejä kokeiltu, mutta blogiin en meinaa niitä saada päätymään sitten millään.  Kokattu siis on ja valokuviakin jopa näpsitty, mutta haasteena on koneaika. Meidän vauvalla on jonkinlainen vaisto siihen, milloin äiti istuu koneen viereen. Silloin viimeistään herää päiväunilta. Kaiken lisäksi blogi on aina se viimeinen kaiken maailman Wilmojen ja pankkisivujen jälkeen...

Tässä nyt kuitenkin pikaisen omenapiirakan resepti. Alkuperäinen idea ja taikinan (perus)resepti Delicious-lehdestä, mutta vaniljakastikkeessa oikaisin kylmästi. Lehden reseptissä keitetään ns. oikea vaniljakastike, minä vaan vatkasin pikapikaa 3dl vettä ja 1dl vaniljakreemijauhetta kiisseliksi. Ajaa saman asian ja onnistui vauvan istuskellessa sitterissä katselemassa... Alkaa jo poika tottua yleiskoneen meteliinkin, ei tarvitse kuin huolehtia, että on viereisessä huoneessa. Keittiössä ei ääntä vielä kestä ja onhan se kieltämättä vähän häiritsevä aikuisenkin korvaan.

Tämä piirakka teki iltapäivällä kauppansa sellaista tahtia, että piti illan jälkiruoaksi tehdä suklaavanukasta. Minä kun toivoin saavani piirakkaa vielä aamupalallakin... :-)

Hiero muruiksi runsas 3dl vehnäjauhoja, 2 rkl vaniljakreemijauhetta, ripaus suolaa (jos voissa ei ole) ja 125g kylmää voita (suolatonta tai vähäsuolaista). Lisää 1 kananmuna vaivaa nopeasti taikinaksi. Lisää tilkka vettä, jos jää liian kuivaksi. Laita taikina muovikelmun sisään ja jääkaappiin hetkeksi jähmettymään. (mielellään 30min, mutta en kerinnyt pitämään niin kauan)

Tee vaniljakreemikiisseli purkin ohjeen mukaisesti.

Kuori ja leikkaa n.4 omenaa. Sekoita omenalohkoihin vajaa desi demerara-sokeria ja puoli desiä sitruunamehua.

Kauli taikina leivinipaperin päällä vuoan pohjaa suuremmaksi levyksi. Tästä tulee aika pieni piirakka, halkaisijaltaan noin 20cm. Nosta taikina paperin päällä vuoan pohjalle ja reunoille. Levitä vaniljakreemi pohjalle. Kaada päälle omenalohkot ja käännä taikinan reunoja vähän niiden päälle.

Paista uunissa vajaan tunnin verran 170 asteessa. Jos haluat ruskean pinnan reunoihin, niin voitele munalla. Minä en tällä kertaa viitsinyt.