Tässä alku opettavaiseen tarinaan. Ajattelin laittaa tälläisen epäonnistumisen muiden blogien upeiden luomusten vastapainoksi. Toivottavasti lohduttaa jotain toista jauhopeukalon keskellä kämmentä omaavaa...
Kakku ei vielä ole valmis - jos siitä nyt koskaan valmista voi saadakaan, vaikka yritys tietysti on kova. Jatkan juttua huomenissa, kun lopputulos on nähtävillä ja maistettavissa.
Lähdin siis tekemään suklaakakkua vanhalla luottoreseptilläni. Väliin tarkoituksena tulla lime-kermakerros.
Virhe n1 : mieheltä jäi jääkaappiin sulatettua suklaata. Ei tietoa paljonko, mutta laitetaan vähän lisää niin on "sinne päin". Lopputuloksena taikina, josta näytti vähän puuttuvan kuohkeutta. Leivonta on eksaktia tiedettä, se pitäisi muistaa.
Virhe n2 : resepti sanoo 25 min uunissa (???), pakko siis ottaa kakku ulos puolen tunnin jälkeen, vaikka näyttää keskeltä ihan raa'alta tikkutestiä tehtäessä.
Lopputuloksena keskeltä ihan löysä kakku, jota halkaistaessa kävi yläosalle näin. Huomaa myös upea kuoppa kakun keskellä ;-)
:"Fiksuna" tyttönä sitten lähdin kuitenkin kokoamaan kakkua täytteellä vuokaan. Ei näyttänyt oikein hyvältä. Koko kakku on lysähtänyt kasaan, joten reunoissa reilusti tyhjää.
Mitä tästä opimme :
- älä luota reseptiin, joka "onnistuu aina" - tai siis onnistui ainakin muutama vuosi sitten, kun sitä tuli tehtyä useammin, mutta kun nyt ei enää muista, mitä on alkuperäisestä silloin muuttanut
- älä yleensäkään luota reseptiin vaan mieluummin omiin silmiin ja kokemukseen - 36 ikävuodesta huolimatta en näköjään edelleenkään osaa ajatella omilla aivoillani
Hih, ainakaan ei tule kaloreita puuttumaan...
Huomasin juuri, että olen ollut tosi fiksu kermankin kanssa. Pistin vaahdosta jääkaappiin talteen loput siltä varalta, että tarvitsen huomenna paikkokermaa. Sinänsä ihan hyvä juttu, mutta innoissani tungin kerman jo valmiiksi kertakäyttöiseen pursotinpussiin - ilman tyllaa. Toivottavasti unessa näen ratkaisun sille, miten tyllan saa laitettua kerman läpi nätisti paikoilleen...
*click*
