Tuossa jokin aika sitten kehuskelin oppineeni marengin salat ja ajattelinkin, että tästä se alkaa  - aina takataskussa helppo ja herkullinen jälkiruoka. Ei olisi kannattanut kehuskella.

Tässä männä viikolla mies oli luvannut kokata työtiimilleen ja kyseli, että saisiko vaimo nyt sitten aikaiseksi niin kuuluisia marenkejaan. Minähän tietysti lupasin ja aloin tekemään. Onneksi olin kaukaa viisas ja aloitin ajoissa.

Ensimmäisen satsin tein sillä kuumennettavalla reseptillä, jolla uutena vuotena herkuteltiin. No, siinä miehen kanssa juteltaessa sitten onnistuin polttamaan valkuaiset ja sokerin pohjaan. Selkeästi oma vika, joten ei kun uusi erä työn alle.

Toisen kerran kaikki näytti menevän ok, mutta... uunissa marengit lähinnä ruskistuivat ja lätsähtivät. Syytin väsymystä ja painelin pehkuihin.

Kolmas kertaa toden sanoo, eikös vain ? Vaihdoin reseptiä ja tein ilman kuumennusta. Taas näytti lupaavalta, mutta, mutta... uunista ilmestyivät enemmän tai vähemmän lätsähtäneet ja taas kerran ruskean pinnan saaneet marengit. "Varmastikin huono erä munia", mutisin. Munat kun olivat samasta kennosta kuin edellisessä erässä.

Itsetunto ei antanut periksi luovuttaa, joten uudet munat ja uusi erä yleiskoneeseen. Ja kas, upean näköinen marenkimassa oli kulhossa huolellisen vatkauksen jälkeen. Uunista tulivat ulos näistä eristä parhaimmat, mutta silti tarjoilukelvottomat marengit. Alapelti lätsähti ja sisus jäi ihan liian pehmeäksi.

Siinä kohtaa luovutin. Mies osti marenkinsa kaupasta. Minä jäin kotiin keräämään ylpeyteni palasia kokoon.

Missä ihmeessä voi olla vika ? Mahdollisista syistä päädyin tietysti siihen kaikkein lohdullisimpaan - kiireisen työprojektin paineiden alla stressaantuneesta ihmisestä lähtee negatiivista energiaa, joka lätsäyttää marengit ja muutenkin saa ne epäonnistumaan.

Näinhän se on, eikös vaan ?

Ja mitä tekee stressaantunut nainen, kun keittiöstä löytyy 20 munan edestä marenkeja, joita ei kehtaa vieraille näyttää ? No, syö ne tietysti...

Jugurttia, marenkipaloja, lemon curdia ja mustia viinimarjoja. Nam!

Asiaa miettiville vielä tiedoksi : miehen päivällinen meni ihan nappiin - empenadas piirakat maistuivat, risotto oli ihanan kermaista ja appelsiinikana herätti ihastusta. Juustojen ja viinin yhdistelmä oli onnistunut ja kaupan marengit kermavaahdon ja kiivipalojen kera... no, menivät kaupaksi :-)

Syyskuun Gloriassa Jari Peltonen esitteli lempireseptejään ja niistä yksi oli jo Auguste Escoffierin aikoinaan määrittelemä tonnikalamunakas sardellivoilla. Kuulosti helpolta, nopealta ja tietysti herkulliselta - kaikki kolme nykyisin ehdottomia vaatimuksia meidän perheessämme.

Kannattaa kokeilla. Yksinkertaisista aineksista syntyi ihana makuelämys ja tätä tullaan ehdottomasti tekemään toistekin. Vierelle tehtiin yksinkertaista salaattia ja päälle aseteltiin hiukan rucolaa.

8 kananmunaa

1 tlk tonnikalaa oliiviöljyssä

suolaa

valkopippuria

anjovisvoi : 50g voita, 4 sardellifilettä ja 1 rkl silputtua ruohosipulia

Sekoita haarukalla keskenään munat, tonnikala öljyineen ja mausteet. Jos tonnikala on kovin suolaista, käytä suolaa varoen.

Sekoita pehmennetty voi ja hienonnetut sardellit keskenään. Lisää joukkoon ruohosipuli. Laita maustevoi kylmään munakkaan paistamisen ajaksi.

Paista munakas niin, että se pysyy melko paksuna ja on sisältä kostean kuohkeaa. Leikkaa jokaiselle ruokailijalle annospala ja laita nokare sardellivoita päälle.

EDIT : korjasin anjoviksen sardelliksi - muistin nimittäin yht'äkkiä, että anchois ranskaksi ei suinkaan ole anjovis suomeksi vaan sardelli... yleinen virhe, joka johtaa vääränlaisen kalan käyttöön. Suomalainen anjovis, kun on huomattavasti isompaa kuin sardelli eikä sillä tule ollenkaan samanlaista lopputulosta...

Eli testattiin Rick Stein's far eastern odyssey - kirjasta herkulta vaikuttavaa reseptiä. Jotenkin minulta löytyy aina heikko kohta kaikkea salaatinlehteen käärittävää kohtaan.

Hyvää ja pikkuisen tulista - jotenkin vaan on aivoihin iskostunut, että itämainen = thai = paljon limeä. Siksi siis minulla oli koko ajan sellainen olo, että jotain puuttuu. Mutta se olin vaan minä - mies tykkäsi kovasti.

Kaikkein parasta lihaseos oli kuitenkin mielestäni seuraavana päivänä, kun sekoitin sitä munakkaaseen. Tulisuus vähän taittui ja maut olivat oikeasti tasaantuneet.

jäävuorisalaattia

200g kypsää ankanlihaa (tällä kertaa kypsensin pannulla ja uunissa yhden rintafileen, josta tähän käytin vähän yli puolet)

2 rkl kasvisöljyä

2 tl seesamiöljyä

2 valkosipulinkynttä raastettuna ja sama määrä inkivääriä raastettuna

yksi sellerinvarsi hinonnettuna

puoli pakettia siitake-sieniä hienonnettuna

4 kevätsipulin vartta

pieni kourallinen bambua hienonnettuna

1/4 tl kuivattua chiliä

1/2 tl viisimaustetta

2 rkl tummaa soijakastketta

2 tl riisiviinietikkaa (ohjeessa sanottiin että kiinalaista, mutta löysin vain japanilaista - totesin, että kelvannee)

kouralliset tuoretta minttua ja korianteria silputtuna

Leikkaa kaikki valmiiksi. Kuumenna wok (tai pannu) kuumaksi ja lämmitä öljyt. Lisää valkosipuli ja inkivääri ja liha. Paahda n 1 min. LIsää loput aineet ja sekoita pieni hetki (alle puoli minuuttia).

Syö salaatinlehdet lautasina (tosin on siistinpää jos niiden alla on sitten ihan oikeat lautaset ;-)

Ala kuva vielä munakkaasta. Noin kolmasosa lihaseoksesta ja kolme kananmunaa.

Ainakin käymässä...

Remontti on edelleen kesken - huokaus-. Piti olla valmis jo tällä viikolla, mutta eipä vaan ole. -toinen huokaus-

Ruokaa on kuitenkin saatava remontinkin aikana, joten täytyy tästä vähitellen taas laittaa näkyviin niitä tekeleitä, joista on tullut kuva otettua.Sinänsä meillä ovat kyllä toistuneet viime aikoina aikaisemmat reseptit. Hummusriippuvuus jatkuu ja leipääkin on tullut leivottua ainakin kerran viikossa.

Tässä ensimmäisenä uusista eilisen porsaanlihamunakkaat kirjasta "Korianteria ja sitruunaruohoa"

Ohje alla sellaisena kuin me sen teimme.

6 kananmunaa

pieni loraus kalakastiketta

180g possun filettä

3 pientä helmisipulia

2 valkosipulinkynttä palasina

pikku nippu korianteria

öljyä paistamiseen

dippiin : kalakastiketta (vajaa desi), limemehua (loraus) ja silputtu chili

Hienonna possunlihaa hiukan tehosekoittimessa ja leikkaa sipulit pieniksi paloiksi. Lisää loput aineet ja anna surrata, kunnes tuloksena löysä munakasmassa. Kannattaa miettiä, miten paljon haluaa esim lihan tuntuvan palasina munakkaassa. Minä en asiaa miettinyt ja lopputuloksena oli munakkaita, joissa ei oikein tiennyt lihaa olevankaan... hyviä tietysti sellaisinakin.

Paista munakkaat. Meillä tehtiin lettupannussa niin tulivat mukavan pieniksi.

Dippikastike on kalakastikkeen vuoksi tosi suolaista, joten kannattaa itse maistella, miten haluaa tuon limen ja kalakastikkeen suhteen määritellä. Ja tehdä kastike hyvin etuajassa, että chili ehtii kunnolla maustamaan.

Maukas iltaruoka (tai lounas - miten vaan) kun pistää lisäksi raikasta salaattia.